Ei, ei enää! Miksi? Mitä olen tehnyt? Mitä en ole tehnyt? Miksi minä? Miksi me? Mitä nyt? Koska? Miten?

Antaisit edes sen yhden prosentin. Jotain, mihin uskoa, jotain mihin tarttua. Nyt ei sitäkään. Anna sitten aikaa. Anna voimia. Anna rauha. Ota pois kipu. Ota piikkilanka sydämestäni, kivi rinnastani. Suru lasteni silmistä. Näytä valo. Näytä ilo ihmisten huulilla, rakkaus vieressäni. Näytä itsesi, elämä.

Pelko ei enää tyydy pyörimään pihakivissä. Se tulee iholle, imeytyy sisään jokaisella hengenvedolla. Se istuu olkapäällä ja nauraa korvaani. Nielen pillerin enkä enää kuule sitä.

Puhallan kuumaan juomaan. Peukalostani jää pieni kuoppa pehmeään leipään. Keinujen kitinään sekoittuu lasten naurua, iloista pikku kikatusta.Vaihdan tyynyyn uuden päällisen, tuoksuu hyvälle. Tänään voisin yrittää vähän lukea, tai sitten vaan selailla lehtiä. Kellon viisarit sojottavat puoltapäivää. Olen elossa.