Mun nimi on Taina. Olen kuulemma prosentuaalisesti harvinainen ihminen. Mulla on syöpä. Mitäs siitä sitten, niin on monella tuhannella muullakin suomalaisella. Mutta mulla tää on jo toinen. No niin on monella muullakin. Mutta kun tällä kertaa tää on parantumaton. Ikävää, muttei sekään valitettavasti ole harvinaista. Tää on levinnyt umpilisäkkeen syöpä. Okei...en ole ennen kuullutkaan sellaisesta syövästä. Alkaa jo kuulostamaan harvinaiselta. Ja sit vielä yksi juttu, olen syöpälapsen äiti.

Harvinaisia, ja jopa outoja, ovat myös kokemukset ja ajatukset, jotka nousevat tällaisen ihmisen mieleen. Haluaisin jakaa ne kanssanne tämän blogin kautta. Tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään sairaskertomusta, mutta syöpää on lähes mahdotonta välttää. Se on eikä lähde pois.