Onko kalju ja yksirintainen nainen vielä nainen? Onko kohduton ja munasarjaton nainen, jonka toinen rinta on rakennettu omista vatsamakkaroista, enää nainen ollenkaan? Jos napa on kirurgin käsialaa ja nänni tatuoitu, onko vielä nainen? Onko nainen, jos kroppa on ristiinrastiin täynnä arpia ja siellätäällä sädetystä varten merkattuja sinisiä pisteitä? Onko nainen, jos ei voi käyttää avonaisia kaula-aukkkoja tai pikkubikineitä rannalla? Vai voisiko sittenkin...

Onko turhamaista haluta toinen rinta? Itsekin ajattelin ensin, että on. Eräänä päivänä olin kuitenkin saanut tarpeekseni silikonisesta möykystä, jota kannoin mukanani. Kolmatta päivää selälläni sairaalassa maaten, ehdin jo hetken katua. Montako letkua ja johtoa ihmiseen oikein voi tyrkätä? Jälkeenpäin ei enää kaduttanut. Ostin uusia alusvaatteita ja tunsin itseni taas hippasen seksikkääksi. 

Mitä kohdulla tekee, lapsetkin jo hankittu. Menkööt munasarjat, kohta alkaa vaihdevuodet kuitenkin. Niin kai sitten. Olen oppinut tuntemaan, koska kuuma aalto on tulossa. Villatakki on näppärä, sen saa nopeasti riisuttua. Yöllä vuorottelee kuuma ja kylmä, välillä tarvitaan miehenkin peitto horkan hälventämiseksi. Limakalvot ritisee kuivuuttaan ja nivelet on kohmeessa. Yöpissalle könytessä kaipaan joskus ihan vaan niitä tavallisia kuukautisia.

Yritin etukäteen kuvitella, millaista on olla kalju. Ei siihen pysty. Tupsu kerrallaan vedät osan naiseuttasi alas vessanpytystä. Lopulta jäljellä on vaan paljas pää ja mustat silmänaluset. Ja ajatus omasta rumuudesta. Nykyään on niin aidon näköisiä peruukkeja ja kasvaahan ne hiukset takaisin. Kyllä juu. Ihme, ettei useampi nainen ajele itseään kaljuksi... 

Onneksi tällä kertaa sain pitää hiukseni, leikkautin niihin uuden mallin. Laitan rohkeasti punaa huuliin ja kiinnitän irtoripset. Korkokengät ja piukat housut saa sääret näyttämään vähän pidemmiltä. En välitä, vaikka arpi ja rintsikan pitsireuna vilahtaa kaula-aukosta. Minä olen nainen.

Nainen.jpg