Joka viikko sama blondi hehkuttaa telkkarissa, miten esitys oli sairaanmagee tai sairaanupee. Särähtää pahasti meikäläisen korvaan. Ja tunteisiin. En keksi millään, mitä mageeta on sairaudessa. Toista viikkoa kestävä ummetus, ja sitä seuraava kolmen päivän ripuli? Vai häpyluun kohdalta palleaan asti ylittyvä kiristävä leikkaushaava? Onko sairaansiistii, kun ei jaksa nousta hammaspesulle, suihkusta puhumattakaan. Onko sairaanhienoa saada lääkkeet nielaistua ilman yökkäämistä. En ymmärrä.

Entäpä sitten mukavan rohkaisevat sanonnat, joilla on tarkoitus jollain tapaa lohduttaa sairasta. "Asioilla on tapana järjestyä." Toki, tavalla tai toisella. Niitä on oikein sellaisia toimistoja, jotka järjestää esimerkiksi hautajaisia. Asiakkaan toiveiden mukaisesti.

"Ei ihmiselle anneta enempää kuin se jaksaa kantaa." Jos tämä on totuus, on elämänhaltijalla turhan usein menneet desit ja litranmitat sekaisin. Omat päivänsä päättäneen omaisille on sitten selitettävä, että tuli nyt annettua vahingossa se toinenkin kuupallinen.

"Mäkikuismatuotteilla ja hainrustoeväjauheella voi parantua syövästä." Antakaa mulle pyssy!

Onneksi possuparat ovat saaneet kuitenkin pitää iloisen positiivisen roolinsa. Sikamageeta loppuviikkoa kaikille!