Nousenko vai jäänkö? Heräänkö painajaiseen vai jatkanko uneksimista? Kuulen askeleet portaikossa, jääkaapin hurinan keittiössä. Omatunto tikittää kellon kanssa samaa tahtia ja vaatii heittämään peiton päältäni. Uni painaa luomia, houkuttelee huolettomaan satumaahan. Sinne, missä on aina onnellinen loppu.

Todellisuus asettuu päälleni aamutakin lailla. Nilkat eivät tahdo taipua askeliin. Kuumassa suihkussa pumppaan sormet liikkuviksi, säärikarvat jääköön ajamatta. Rasvaan jalat, vaihdan kipulaastarin uuteen. Jomottaako jokin kylkiluissa? Nielen pillerit, syön puuron. Mihin tartun tänään? Selaan sanomalehteä vastausta etsien. Löydän auringon kuvan säätiedotuksesta, tekisi mieli leikata se irti ja liimata jääkaapin oveen. Sitten hoksaan katsoa ikkunasta ulos, siellähän se.

Teen itselleni päiväsuunnitelman. Kauppaan, kahvia, pyykkiä, ruokaa. Niistä kun selviän, voin taas antaa unelle luvan. Vaikka vain tuokion sohvaviltin alla, pienen hetken ruususena. Illalla jaksan paremmin kohdata elämän ympärilläni. Villakoiran pöydän alla, tuoreen leivän tuoksun, viestin puhelimessa, käden polvellani. Valon välähdyksen pahassa unessa. Peikoille käännän selkäni, ne kyllä odottavat minua taas huomenna.