Mikä on syöpäkroonikon kuukausi? Se, jolloin järjestetään varainkeruutapahtumia kroonikoiden hoidon ja elämänlaadun parantamiseksi. Kuukausi, jolloin sillankaiteet valaistaan ja juustohöylän varret värjätään tietyllä värillä. Ja naistenlehdet täyttyvät kroonikoiden tarinoista, ja julkkikset uivat kameroiden ympäröimänä avannossa hyvän asian puolesta.

Minkä värinen on parantumattomasti syöpäsairaan rusetti? Ei kai vaan musta? Myymällä rusetteja omantunnon vaivaamien ihmisten takinliepeisiin, kerätään varoja taudin pysäyttävien hoitojen kehittämiseen, saattohoitoon ja omaisten tukemiseen. Kerrotaan kadunmiehille, mitä tarkoittaa palliatiivinen, mitä on jäljellä kun ei enää paljon ole jäljellä?

Onko samanlaista sairastaa paikallista rintasyöpää, jonka paranemisennuste on noin 90%, kuin olla palliatiivisessa hoidossa, jonka vastaava prosentti on 0? Mitä pelkäämme, mitä toivomme?

En halua vähätellä ketään tämän perkeleen kynsissä rimpuilevaa, mutta täytyy rehellisesti todeta, että kun pinkki alkaa puskea pullapussista ja vessapaperirullasta, alkaa vähän ärsyttämään. Hienoa tietenkin, että rintasyövän tutkimiseen ja hoitamiseen kerätään varoja, olen itsekin pelastunut elämälle korkeatasoisen rintasyöpähoidon ansioista. Tiedän, miltä tuntuu menettää rinta, pelätä mitä löytyy kainalosta poistetuista imusolmukkeista ja toivoa, ettei itse vaan kuuluisi siihen kymmeneen prosenttiin. Tiedän myös, miltä tuntuu toivo ja luottamus paranemiseen, miten jaksaa hoidot ja naiseuteen kajoamisen, kun voi tarttua siihen 90%:iin kuin vankkaan oksaan.

Nyt kun käsi haroo tyhjää eikä ulottuvissa ole risun risua, pitää vaan jaksaa seistä omillaan mahdollisimman pitkään. Auttaisiko, jos seisoisimme yhdessä lähekkäin toinen toiseemme nojaten, kannattelisimme kaatuvaa. Auttaisiko lempeä musiikki, kaunis kuva tai voimaannuttava tarina työntämaan jalat syvemmälle hiekkaan. Jaksaisinko pidempään, jos ojennat tuolin levätäkseni hetken. Vaikka pinkki tai minkään muunkaan värinen lattiamoppi ei meitä paranna, kertoo se kuitenkin välittämisestä. En ole yksin, en ole unohdettu. Elämää on loppuun asti.