keskiviikko, 2. elokuu 2017

Lissu ja Eikka

Onhan meillä varmasti kaikki nyt mukana, Lissu touhottaaa tahallisen kovaäänisesti valkotiilisen omakotitalon pihassa. Audin takahotlari on täynnä matkalaukkuja ja retkeilyreppuja. Onneksi Lissu oli tajunnut tarkistaa Eikan laukut. Että joku kuvitteleekin pärjäävänsä Kolin reissulla yksillä ainoilla kangastossuilla. Valkokultaisen Versacen Lissu heittää olkapäälleen heiluttaessaan suurieleisesti ruohoa leikkaavalle naapurilleen. Matka sujuu joutuisasti rupatellessa. Taukopaikoilla Lissu levittelee Eikan eteen kuvia ja karttoja ja näyttää rakennekynnellään mitä reittejä sitten vaelletaan. Lissun silmät loistavat hänen puhuessaan, miten upeita kuvia miltäkin vaaroilta ja metsäkoloista oikein saisikaan. Lissu oli varannut hotellihuoneen isolla tauluteeveellä ja parkettilattialla jo hyvissä ajoin viime syksynä. Vaelluskengät ja muut ulkoiluvaatteet hän oli onnistunut hankkimaan tammikuun alennusmyynneistä. Eikan rinkka oli pitänyt hakea Helsingistä asti, kun muualta ei enää löytynyt sitä kivaa lilan väristä.

Ensimmäinen puolikilsaa menee ihan mukavasti. Lissu saa otettua muutaman upean selfien ja Eikasta komean poseerauksen pienellä kallionkielekkeellä. Sitten Lissun kantapäitä alkaa kirvellä ja selkää pitkin valua hikinoro kohti hiertäviä stringejä. Odota Eikka, onko ihan pakko harppoa ku hirvi! Lissu levittää istuinalustat seuraavaan polunmutkaan Eikan vastusteluista huolimatta. Missään nimessä näillä jaloilla ei kavuta yhtään kauemmas, käännymme takaisin kun briejuusto-päärynä-pähkinäsalaatit on syöty. Muutama iloinen yhteiskuva ja vaivalloinen paluu hotellille. Illalla Eikan rasvatessa vaimonsa kipeitä jalkoja, Lissu selaa ottamiaan kuvia ja laittaa pari facebookkiin pitkän selostuksen ja sydänhymiöitten kera. Kaikki, joissa näkyy Lissun paljaat käsivarret tai Eikan yrmeä ilme deletoidaan samantien. Kyllä näitä nyt kelpaa näyttää Pikelle ja Handelle!

Lissu pesee vielä hampaat ja levittää hyväntuoksuista yövoidetta kasvoilleen. Ja riisuutuu ilkosilleen. Sillä välin parivuoteessa Eikka on avannut taulutelevision. Ja oluttölkin. Lissu sujahtaa miehen viereen ja rapsuttelee tätä niskasta ja rintakarvoista. Eikka selostaa futismatsin kuvioita ja pomppaa aina välillä istumaan. Olutta läikkyy valkealle lakanalle. Toisen puoliajan lopulla Lissu väsyy tuloksettomaan kiehnäämiseen ja ottaa nukahtamislääkkeen. Hän on hävinnyt tämän ottelun.

Joo, täytyy viedä emäntä vähän luonnon helmaan rentoutumaan, huikkaa Eikka naapurille pinkin pikeepaitansa kauluksia nostellen. Sitten vaan navigaattori päälle ja menoksi. Mmm...juu-u...ahaa...Eikka vastaa Lissun pulputukseen. Matka etenee hitaasti ja jano nopeasti. Saisipa nyt ison huurteisen! Onkohan se Lissu varmasti valinnut sellaisen huoneen, jossa on kunnon TV. Se onneton oli varannut tämänkin matkan yhtään miettimättä, että samaan aikaan pelataan jalkapallon MM. Pakkohan se oli lähteä, rinkat ja muut härpäkkeet sentään hankittu. Eikan visalla.

Ei hullumpaa, Eikka myöntää maisemia katsellen. Sattui näin mukava ilmakin. Eikka askeltaa tarmokkaasti eteenpäin, niin että veri kohisee suonissa ja raikas ilma täyttää toimistotunkkaiset keuhkot. Kyllä Suomen suvi on sitten kaunis! Tässähän voisi vaeltaa vaikka kuinka pitkälle, jos ei koko aikaa pitäisi pysähtyä ottamaan kuvia. Lissu asettelee Eikan käsiä oikeisiin asentoihin ja komentaa hymyilemään. Kilometrin kohdalla vaimon ääni on muuttanut sointuaan ja noussut kaksi sävelaskelta ylemmäs. Ei hyvää tiedä. Lissu on päättänyt, että nyt syödään ja sitten riitti. No, hotellilta saisi ainakin kunnon ruoka-annoksen.

Suihkun jälkeen saa vihdoin pötkähtää leveällle sängylle ja suhauttaa tölkin auki. Juuri parahiksi matsin alkuun. Vaimokin on taas tyytyväinen, kun Eikka osti sille myymälästä jonkun himoitsemansa ylihinnoitellun koltun ja hieroi rasvaa sen rasittuneille jaloille. Ja suukotti hiertymät terveiksi. Kyllä Eikka nämä keinot tietää. Tuttu, voimakas ryppyvoiteen tuoksu pyörii ilmassa kun Italia tekee ensimmäisen maalin. Mikä potku! Väliajalla Eikka vaihtaa yöpöydällä lojuneet tyhjät tölkin täysinäisiin ja selostaa samalla Lissulle ekan puoliajan ratkaisevat käänteet ja miten toinen puoliaika tulisi pelata. Ei vaimo näistä kuitenkaan taida paljon ymmärtää. Pelin päätyttyä Eikka huomaa Lissun nukahtaneen. Harmi, häneltä jäi jännittävä loppupeli näkemättä. Saksa voitti.

20150803_190811.jpg

perjantai, 28. heinäkuu 2017

Pike ja Hande

Laminaatti narisee hiljaa jalkojen alla, kun Pike hiippailee makuuhuoneesta keittiöön. Matkalla pitää väistellä puolison lattialle jättämiä vaateläjiä. Viisi ja puoli askelta ja pyykkikori olisi kädenmitan päässä. Vieköön itse. Pike voitelee leivät ja puolittaa sanomalehden valmiiksi pöydälle. Hande ylittää läjät lähes samoin askelkuvioin ja toivottaa hyväthuomenet. Pike huomaa mustat silmänaluset ja jakauksen kohdalta rasvottuneet hiukset. Nukuitko hyvin, kulta?

Lounastauolla Pike laittaa Handelle tekstarin muistuttaakseen, että Lissun luo oli kutsuttu kello kuudeksi. Kahvikuppi, sydänhymiö ja huutomerkkirivi perään. Ok <3. Pike ehtii kotiin ennen Handea. Edellispäivän makaroonilaatikosta riittää molempien kurniviin vatsoihin. Kaikkein mieluiten Hande nostaisi jalat rahille ja katsoisi vaikka alkuillan puutarhaohjelmien uusintoja tyhjin silmin ja ajatuksin. Sen sijaan edessä on Lissun loputon puheenpulputus ja Eikan omakehuvivahteiset vitsinsutkautukset. Ja vähän kuivunut pullapitko. Luvattu mikä luvattu. Et kai sä nyt tota paitaa laita, sanoo Pike. Sullahan on se uusikin, se ku ostettiin alesta, laita se. Hande huikkaa jotain hilpeää harmituksen peittääkseen ja vaihtaa paidan. Häpeääköhän se tosissaan jos tulisin tuossa vanhassa?

Hande nyppii vaivihkaa rusinat ulos pullasiivusta kuunnellen Lissun kujertelua, aiheena lomamatka Kolille. Kuulemma oli oikein kuherrusviikko pitkästä aikaa. Eikka nojaa selkänsä tukevaa tammituolia vasten ja iskee merkitsevästi silmää. No sepäs hienoa...että sellasta....meillä nyt ei mitään tollasta enää olekaan, vanhat ihmiset. Mitä? Miksi helvetissä Pike alkaa tollasia puhumaan. Just nyt ja noitten kuullen. Itse se on kääntänyt selkänsä jo monta viikkoa ja valitellut loputonta väsymystään. Hande mutisee anteeksi ja häviää pikkulaan. Mahtuisiko tuosta ikkunasta ulos jos oikein yrittäisi? Hande tyytyy heittämään rusinat pyttyyn ja palaa livertelyn täyttämään olohuoneeseen.

Kotimatkalla Pike mököttää. Hande ei huomaa, koska on keskittynyt kuuntelemaan autoradion uutislähetystä. Isis ja Syyria tuntuvat juuri nyt turvallisilta aiheilta. Kotona läjät nostavat korkeuttaan kun aviopari asettuu yöpuulle. Pike sen tekee ensin. Kääntyy kohti, liukuu keskelle vuodetta. Hande siirtää tyynyä, niin että nenät on lähes vastakkain. Ollaanko me niin vanhoja muru? No ei olla, anteeksi, se vain lipsahti. Pike rapsuttaa etusormella vaimonsa olkapäätä, nukutaanko vai leikitäänkö kolia? Sopiiko jos leikitään huomenna, tehdään oikein pitempi luontovaellus. Sovittu. Hyvää yötä Pirkka. Hyvää yötä Hannele.

tuli.jpg

sunnuntai, 16. heinäkuu 2017

Takaisin eturintamaan

Pian se taas alkaa. Sota. Kemialliset aseet tunkeutuvat sisääni pienestä viattomasta reiästä. Virtaavat ensin hiljalleen tuttuja reittejä eteenpäin, sitten yhä levottomammin kehoni muurit murtaen. Häikäilemättömästi ne ylittää vallihaudat, sytyttää rovioon niin hyvät kuin pahatkin. Hyvät luovuttavat helpommin, kärventyvät myrkyn poltteeseen. Pahat ovat sitkeämpiä, mustuvat vain hiukan pinnalta, mutta jättävät pienen sisuksen sykkimään. Tuhkasta nousee taas päivien päästä uusi käsi ja tarttuu ohimenevään. Keskisormi pystyssä se aloittaa uuden vastahyökkäyksen.

Neljä päivää aikaa tarkistaa rintamalla tarvittavat varusteet. Kaulahuivi ja villainen kädenlämmitin kassiin valmiiksi. Samoin pokkari, naistenlehtiä ja ristikoita. Termari valmiiksi lämmintä juomaa varten. Nyt pitäisi muuten syödä uusia kesäjäätelömakuja, vielä kun kylmä ei vedä huulia ja nielua kramppiin. Tarkista onko kaikkia lääkkeitä tarpeeksi; kortisonista ja pahoinvointilääkkeestä on päivämäärä mennyt umpeen, kipulääke on loppumassa. Pissapurkki odottaa labrapäivää, verenpainemittauksen olen taas unohtanut. Siivoa huusholli, pese pyykkiä. Silitä jos jaksat. Kainalokarvat voi jättää suosiolla ajamatta. Käy kaupassa ja täytä jääkaappi helposti nieltävillä tuotteilla. Vaihda lakanat ja sujauta pikkuämpäri yöpöydän alle, varmuuden vuoksi.

Kerro itsellesi, että hyökkäys kestää vain muutaman päivän, sitten on taas välirauha. Pääsi humina laimenee vähitellen, silmäsi pysyvät paremmin auki ja näet taas selvästi television tekstitykset. Leipä alkaa maistumaan leivälle, mehu makealle. Jaksat kävellä kauemmas, istua kahvilassa, keskittyä muiden puheisiin ja välillä jopa unohtaa kipusi, pelkosi ja mustelma kanyylikädessäsi. Muistuta itseäsi, että taistelu jatkuu. Ja vaikka et voikaan voittaa vihollista, voit rakentaa sille rautaportin, levittää piikkimaton hidastaaksesi sen kulkua. Voit näyttää keskaria takaisin silloin kuin vastalääke tippuu suoneesi. Voit nauraa sille päin naamaa kun veresi syöpämarkkerit lähtevät laskuun. Ota lisävarusteiksi toivo, tahto ja rakkaus. Usko elämän suunnitelmaan, usko huomiseen. Ja ole hyvien puolella loppuun asti.

mossalaIMG_20170708_222506.jpg

 

 

 

maanantai, 26. kesäkuu 2017

Sairaana onnellinen

Voiko sairas olla onnellinen? Saako sairas tanssia ja kilistellä skumppalaseja aamuyön tunteina? Onko oikein nauraa niin että leikausarvet ritisee?

No hei, pitkästä aikaa! Ai säkin olet ostamassa vähän uusia alusvaatteita...Kyllä joo. Sairaskin käyttää alusvaatteita, mielellään puhtaita ja ehjiä. Jopa pitsisiä. Tuttava onnittelee vihkisormuksen nähdessään, kysymys silmissään. Etko olekaan sairas? Olen, ihan helvetin sairas. Mutta sairaskin rakastaa. Ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Sairas shoppailee turhanpäiväisiä asioita, tilaa epäterveellisiä ravintola-annoksia, lakkaa varpaankyntensä, varaa lomamatkoja. Jopas jotakin.

Jonain päivinä sairas on sairas. Sairas kulkee yöpuvun housuissa ja venahtaneessa t-paidassa iltapäiväkahville. Rasvainen otsatukka pysyy poissa hikiotsalta pinnin avulla. Raittiin ilman annoksen sairas saa avaamalla makuuhuoneen ikkunan. Kolotukseen voi ottaa vahvemman kipulääkkeen, uneliaisuus on vaan hyväksi. Sairas antaa itselleen luvan ajatella, vajota niihin tummemman sävyisiin mielenmaisemiin. Sairas unohtaa levittää pyykit kuivumaan, eikä kukaan ihmettele.

Sairas saattaa olla sairas seuraavat viisitoista vuotta. Aika pitkä aika sängyssä makaamiseen. Seuraavana aamuna lötköhousut lentää pyykkikoriin. Suihkusaippua tuoksuu hedelmille, ulkoilma auringolle. Sairas laatii listan, mitä kaikkea tänään voisi tehdä. Kokeilisiko sitä uutta reseptiä, aloittaisi uuden kirjan, soittaisi ystävälle. Onni muljahtelee jossain pallean seudulla, kun mies antaa aamusuukon. Sairas kaataa tuoremehun ja kastelee parvekekukat. Ja levittää ne pyykit.

 

078.jpg

maanantai, 19. kesäkuu 2017

Niin minäkin sinua

Kuulen sen joka päivä, montakin kertaa. Ja vaikka en kuulisikaan, tunnen sen silti. Vaikka olisin yksin, tiedän sen olevan. Käsivarren hipaisu aamiaispöydässä, halaus eteisessä, suukko marketin kassajonossa, sydänhymiö tekstarissa tekevät sen näkyväksi. Se on siinä kun pidät kädestäni, kun kylmät varpaamme kohtaavat peiton alla pitkän päivän jälkeen. Vaikka olisimme jostain eri mieltä, tässä olemme yhtä. Vaikka itse perkele riepottelisi pitkin rämeikköä, löydämme toisemme. Kun sinä väsyt, minä jaksan. Kun minä murrun, sinä paikkaat. Elämän säröihin levitetty liima tekee meistä vaan entistä vahvempia.

Välillä ihmettelen, että tosiaan olet vielä siinä. Moni olisi jo ottanut sivuaskeleen ja vähitellen kadonnut horisonttiin pieneksi huolettomaksi pisteeksi. Mutta sinä seisot siinä vieressäni ja sanot sen varmalla äänellä. Rakastan ääntäsi entistäkin enemmän. Ihana tapasi on katsoa syvälle silmiin; tässä olen, kerro. Ja minä kerron. Tahdon.

TainaAntero-17june2017-FB-35.jpg