Voiko sairas olla onnellinen? Saako sairas tanssia ja kilistellä skumppalaseja aamuyön tunteina? Onko oikein nauraa niin että leikausarvet ritisee?

No hei, pitkästä aikaa! Ai säkin olet ostamassa vähän uusia alusvaatteita...Kyllä joo. Sairaskin käyttää alusvaatteita, mielellään puhtaita ja ehjiä. Jopa pitsisiä. Tuttava onnittelee vihkisormuksen nähdessään, kysymys silmissään. Etko olekaan sairas? Olen, ihan helvetin sairas. Mutta sairaskin rakastaa. Ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Sairas shoppailee turhanpäiväisiä asioita, tilaa epäterveellisiä ravintola-annoksia, lakkaa varpaankyntensä, varaa lomamatkoja. Jopas jotakin.

Jonain päivinä sairas on sairas. Sairas kulkee yöpuvun housuissa ja venahtaneessa t-paidassa iltapäiväkahville. Rasvainen otsatukka pysyy poissa hikiotsalta pinnin avulla. Raittiin ilman annoksen sairas saa avaamalla makuuhuoneen ikkunan. Kolotukseen voi ottaa vahvemman kipulääkkeen, uneliaisuus on vaan hyväksi. Sairas antaa itselleen luvan ajatella, vajota niihin tummemman sävyisiin mielenmaisemiin. Sairas unohtaa levittää pyykit kuivumaan, eikä kukaan ihmettele.

Sairas saattaa olla sairas seuraavat viisitoista vuotta. Aika pitkä aika sängyssä makaamiseen. Seuraavana aamuna lötköhousut lentää pyykkikoriin. Suihkusaippua tuoksuu hedelmille, ulkoilma auringolle. Sairas laatii listan, mitä kaikkea tänään voisi tehdä. Kokeilisiko sitä uutta reseptiä, aloittaisi uuden kirjan, soittaisi ystävälle. Onni muljahtelee jossain pallean seudulla, kun mies antaa aamusuukon. Sairas kaataa tuoremehun ja kastelee parvekekukat. Ja levittää ne pyykit.