Vaeltelen ympäri huoneita. Menen välillä makuulle, tulisi edes uni. Nousen, juon vettä. Otan kirjan ja luen pari sivua, mutta en muista enää mitä edellisellä sivulla sanottiin. Hiki kastelee niskahiukset kiharalle. Avaan telkkarin ja pakotan itseni katsomaan Isä Matteon tutkimuksia. Kirkon mies viilettää pyörällään liperit heiluen. Jakson lopussa hän katsoo aina kohti kameraa ymmärtäväisesti hymyillen. Hymyilen takaisin ja tunnen itseni typeräksi.

"49-vuotias nainen saapuu vastaanotolle vakavan sairauden aiheuttaman ahdistuksen takia. Istuu ryhdikkäästi tuolissa, ulkomuoto siisti. Heiluttaa jalkaansa hermostuneesti. Kuolemanpelosta puhuttaessa purskahtaa itkuun..."  "Aloitetaan Escitalopram 1 tabletti aamuisin masennus- ja ahdistuoireiden hoitoon. Mirtazapin 1/2-1 tabletti iltaisin unta turvaamaan ja mielialaoireiluun. Lisäksi Opamox tarvittaessa 1-3 tablettia vuorokaudessa masennuslääkkeen aloituksen ja sopeutumishäiriön aiheuttaman ahdistuneisuuden hoitoon."

Seitsämän toisilleen tuntematonta ihmistä psykiatrisen kriisipolin käytävällä kävelemässä, niin hitaasti kuin pystyy, hiljaa ja katse alaspäin suunnattuna. Hengitä, hidasta vielä niin, että tuskin edes liikut. Ikkunan kohdalla vilkaisen ulos. Miten helvetissä mä olen tänne päätynyt!? Mitä jos nyt ryntäisikin juoksuun ja pakenisi paikalta. Olen kuitenkin loukussa tassuttelevan ihmisjoukon jonossa. Saimme ohjeeksi tehdä tätä myös kotona ulkoilujen yhteydessä. Juu, yritin kerran. Koirankusettaja katsoi pitkään ja kaivoi kännykän esille. Pelkäsin, että se soittaa ambulanssin. Loppumatkan harpoin reippaasti kotiin ja päätin harjoitella pelkästään tietoista hengitystä ja unohtaa kaikenlainen hiippailu lähimetsissä.

Yhtenä maanantaina käyn moikkaamassa kuorolaisia. Käynti venyikin kolmen tunnin harkoiksi. Hei, mä jaksoin ja vau, miten oli kivaa! Jokin aivopoimu asettui aloilleen ja tajusin, ettei mun tarvitse luopua laulamisesta. Kuka niin oli edes väittänyt? Minä itse. Ihan kaikkeen en sytohöyryisenä pysty, mutta tiedän, että rivissä on aina paikka minulle. Siellä monen ystävän keskellä.