Ystävyyttä on kaikkialla. Se on sydänhymiössä, kirjavassa lankakerässä, pussillisessa mustikoita. Tunnen sen halauksessa, näen sen katseessa, kuulen sen sanoissa. Tiedän sen olevan, vaikka olisin yksin peittoni alle käpertyneenä.

Ystävä tulee eväskorin kanssa ja vie ulos. Levittää viltin sinua varten. Ystävän kanssa mennään yhdessä sienimetsään, vaikkei siellä sieniä olekaan. Ystävän kanssa istutaan helteisellä parvekkeella, selkä aurinkoon päin ja jalat kuumaa seinää vasten. Ystävä vie sinut torikahville, jotta muistat miltä elämä näyttää. Hyvältä.

Ystävä tekee ruokaa, kun et itse jaksa. Tuo mansikoita sairaalaan, kesän tuoksuja vuoteen viereen. Ystävän kanssa syödään kuuden tunnin lounas. Ystävä pyytää saunaan, pesee selkäsi häpeilemättä arpiasi. Nostaa kuohuvan juoman sinun kunniaksesi.

Heitän maahan mustan murheiden viitan. Ystävä tarttuu sen kulmaan, toinen liepeeseen. Teitä on niin monta, ettei se pääse kastumaan mutaisella polulla. Kuiva kangas on kevyempi kantaa. Kiitollinen.