Minäkö se olen tuossa videossa? Tuo, jonka löysät käsivarret heiluu taputuksen tahtiin. Minäkö se olen peilissä? Tuo, jonka decolteen peittää oudot laikut ja kurtuksi käynyt iho. Minäkö herään öisin märistä lakanoista, vaikka parvekkeen ovi on auki? Olenko se minä, joka nielee viisi sytostaattipilleriä päivässä. Plus ne kaikki muut napit kaikkiin muihin vaivoihin. Minustako tulee tuo ääni, valtava huohotus kun kannan kauppakasseja kolmanteen kerrokseen? Ja vain huomatakseni, että olin unohtanut ostaa ne, joita olin lähtenyt hakemaan. Minäkö se muistelen asioita kolmenkymmenen vuoden takaa? Aikaa, jolloin kaikki oli mahdollista.

Minä ostan uhallakin hihattoman juhlamekon ja tungen allit nahkarotsin hihaan. Hieron kesäistä tuoksua iholle ja paljastan itseni auringolle. Hiukset leikkautan lyhyeksi, sävytän tummemmaksi. Maalaan kukkapöydätkin uuteen kuosiin ja täytän ne tuoksuvilla kukilla. Syön viinerin, vaikka naistenlehdessä kiellettiin. Otan napanderin, vaikka lääkäri kielsi. Mietin, mitä tekisin huomenna. En enää muistele, mitä tein toissaviikolla. Painan kaasua ja saan kirjeen poliisilta. Tanssin ja laulan huonesataviittä ystävän synttäreillä. Konsertissa laulan puutaheinää. Olen kokouksessa eri mieltä kuin kaikki muut. Ja silti sisällä kuplii.

Minäkö se tosiaan täytin eilen 50 vuotta?

Ihan sama. Pal välii.